Olen aina hämmästellyt ihmiskunnan lujaa uskoa sääntelyn voimaan. Jos asiat korjaantuisivat sääntelyn avulla, luulisi jo maailman olevan täydellinen. Sääntelyn jatkuva lisääntyminen tukehduttaa prosessit ja niiden keskellä elävät ihmiset. Seuraavaksi pelkään, että vastuullisuusköysi kiristyy kaulalla niin, että hapensaanti jää ainoaksi fokukseksi ja vihreän sijasta nähdään punaista.
Sääntelyn sakeneminen johtaa helposti siihen, että toimimme enenevästi vain sääntelyn ahnasta kitaa tyydyttääksemme. Varsinainen kommunikaatio ja aito vuorovaikutus sidosryhmien kanssa tukahtuvat liturgisoidun sanahelinän alle. Säännöt tulevat itsetarkoitukseksi. Ei kai meistä kukaan lähde ajelemaan sunnuntaiaamuna autolla vain saadakseen noudattaa liikennesääntöjä. Ei, vaan me olemme jonnekin matkalla. Säännöt antavat vain raamin yhteispelille liikenteessä. Kuitenkin asenne ja arvot ratkaisevat.
Yhteiset pelisäännöt ovat tietenkin tärkeitä ja välttämättömiäkin. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin ennemmin sopimuksia kuin kieltoja tai käskyjä. Muroihin kuseksijat meillä on aina keskuudessamme. Niitä ei kesytetä sääntelyllä, aivan kuten lukotkin ovat vain rehellisiä varten. On hyvä muistaa, että mikään sääntely ei korvaa hyvää tahtoa.
Finanssialan sääntely on siirtynyt kansalliselta viranomaiselta EU-tasolle. Suomalaiset instituutiot ovat tosin partiopoikamaisen kiltisti ensimmäisten joukossa saattamassa hölmötkin pykälät voimaan. En usko, että Italiassa sääntelyasioihin suhtaudutaan samalla intohimolla ja ripeydellä kuin täällä muutoin kylmässä kankeassa pohjolassa.
Kun markkinoiden väärinkäyttödirektiivi MAR tuli voimaan viime vuonna keskellä pyhintä suomalaista lomakautta, olimme etusormi jäykistettynä odottamassa ensimmäisiä johdon liiketoimien ilmoituksia. Mutta suomalainenhan ei marise; se tekee kiltisti, kun Rysänperän isolta kirkolta on käsky käynyt.
Täytyy laulaa J. Karjalaista mukaillen:
En osaa kirjoittaa
Sulle rakkausrunoja
Mutta ota tämä laulu
Menen sekaisin sinusta
Eihän sääntöjen noudattamisessa sinänsä ole tietenkään mitään pahaa. En siltikään usko, että on olemassa täydellistä sääntelyä, täydellistä informaatiota tai täydellistä toimintaa. Kaikessa on aina inhimillinen tekijä. Kun tullaan viestinnän alueelle, maailma monimutkaistuu. Vaikka viestin lähettäjät ja vastaanottajat eivät tarkoittaisikaan mitään pahaa, jo viestien erilaiset tulkinnat tuovat eroja.
Sisäpiiritiedon hallinta ja julkistaminen on muuttunut vaikeammaksi. Sääntelyn monisäikeisyyden ja -tulkintaisuuden vuoksi varmaa on ainoastaan se, että jossain kohtaa virhe tehdään. Sijoittajasuhteet ja pörssiviestintä ovat sääntelyn spastisessa otteessa. IR-ihminen koettaa hädissään ymmärtää sääntelyä ja toimia sen mukaisesti, jottei tulisi julkisesti ruoskituksi.
Olen koko IR-urani aika pyrkinyt mieltämään tiedonantovelvollisuuden hyväksi tarkoitukseksi kommunikoida markkinoiden kanssa siten, että yksityissijoittajakin ymmärtää, missä mennään. Vaikka instituutiosijoittaja on varmasti aina paremmin informoitu kuin yksityissijoittaja, me silti kollektiivisesti vannomme uskollisuuttamme samanaikaisen tiedon julkistuksen alttarille. Emme toki muuta voikaan. Mutta missä vaiheessa toimitusjohtajan aamuyön houreinen unennäkö muuttuu sisäpiiritiedoksi, joka on välittömästi julkaistava?
Taneli Hassinen
Viestintäjohtaja
Taaleri Oyj
Kirjoittaja on vastannut sijoittajasuhteista myös Finnair Oyj:ssä ja SRV Yhtiöt Oyj:ssä.
Ps. Haastan seuraavaksi Vieraskynä-kirjoittajaksi Kati Kaksosen Finnairilta.