EU:n ehdottama Omnibus-sääntelypaketti keventää pienempien yritysten raportointivaatimuksia, mutta herättää huolta tiedon laadusta ja vertailtavuudesta. Kestävyysasiantuntija Tuula Minkkinen kannustaa yrityksiä varautumaan muutoksiin jo nyt – vastuullisuus kuuluu strategiaan, ei raporttien marginaaleihin.
Suomen Tilintarkastajat ry:n kestävyysasiantuntija Tuula Minkkinen on seurannut läheltä suomalaisten yritysten kokemuksia ensimmäisestä kestävyysraportointiaallosta. Huhtikuun alussa hän jakoi havaintojaan Suomen IR-yhdistyksen jäsentilaisuudessa.
Tuula, miten arvioit yleisellä tasolla suomalaisten yritysten valmiutta varmentaa raporttinsa?
“Tässä ensimmäisessä aallossa valmius oli varmasti keskimäärin aika hyvä, mutta varmennus on silti tuonut paljon hyvää yritysten prosesseihin – esimerkiksi tiedon keruuseen, riskienhallintaan ja tiedon laatuun. Toki haasteitakin on ollut, sillä olemme kaikki uuden äärellä ja yhteisiä tulkintoja vasta rakennetaan.”
Omnibus-sääntelypaketti tuo kevennyksiä erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille kestävyysraportoinnissa. Miten tämä vaikuttaa raportoinnin laatuun ja vertailtavuuteen?
“Vertailtavuus heikkenee, koska raportointi voi jälleen olla vapaaehtoista ja viitekehys vapaasti valittavissa. Vaikka raportointi perustuisi ESRS-standardeihin, siihen ei kohdistu samoja vaatimuksia kuin lakisääteisessä raportoinnissa. Kestävyystietojen vertailukelpoisuus oli alun perin yksi sääntelyn keskeisistä tavoitteista, eikä se nyt toteudu toivotulla tavalla.”
”Yhteisten raportointimallien ja -kriteerien kehittäminen olisi erittäin toivottavaa. Haluan nostaa esiin myös varmennuksen merkityksen erityisesti sidosryhmien kannalta – vaikka raportointi olisi vapaaehtoista, niin se kannattaa varmennuttaa, ja joskus se saattaa olla myös esimerkiksi rahoittajilla edellytyksenä.”
Omnibus-ehdotuksen mukaan raportointivelvollisuuden alaraja nostettaisiin 500:sta 1000 työntekijään, ja raportoinnista tulisi monille pk-yrityksille vapaaehtoista. Kuinka merkittävä muutos tämä on suomalaisyrityksille?
“Erittäin merkittävä. Suuri osa suomalaisista yrityksistä jäisi soveltamisalan ulkopuolelle. Listayhtiöiltä odotetaan silti kattavaa raportointia, ja näiden odotusten sekä sääntelyn välinen ristiriita voi aiheuttaa haasteita.”
”Myös finanssimarkkinatoimijoilla on omia sääntely- ja tiedonantovaatimuksia, jotka heidän tulee täyttää. Heidän näkökulmastaan tilanne heikkenisi. Nämä toimijat tulevat joka tapauksessa tarvitsemaan tietoa, mikä on yritystenkin hyvä huomioida.”
Toimialakohtaisista standardeista aiotaan luopua. Helpottaako tämä raportointia vai heikentääkö se vertailtavuutta?
“Molempia. Vertailtavuus todennäköisesti heikkenee, sillä jo nyt on ollut suuria eroja saman toimialan yritysten välillä. Toisaalta uusien standardien lisääminen olisi lisännyt monimutkaisuutta. Pitkällä aikavälillä markkinakäytännöt voivat parantaa vertailtavuutta, eli standardien poisjäänti ei välttämättä ole huono ratkaisu.”
Omnibus tuo kevennyksiä myös EU-taksonomiaraportointiin. Miten tämä vaikuttaa kestävyyden todentamiseen ja sijoittajien saamaan tietoon?
“Finanssimarkkinatoimijoille tämä on haasteellinen kehityssuunta myös EU-taksonomiaraportoinnin näkökulmasta. Toisaalta taksonomiaraportointi on ollut yksi hankalimmista osa-alueista yrityksille, ja siihen liittyy paljon tulkinnanvaraisuutta. Kevennykset ovat siis varmasti perusteltuja, mutta on vaikea sanoa, millainen vaikutus niillä lopulta on kokonaisuuteen. Kestävän rahoituksen näkökulmasta kyseessä on joka tapauksessa haastava muutos.”
Mitä neuvoja antaisit yrityksille, jotka eivät vielä ole raportointivelvollisia mutta haluavat valmistautua?
“Kannattaa ehdottomasti panostaa raportointivalmiuksiin: sisäisen osaamisen vahvistamiseen, tiedon keräämiseen ja siihen liittyvien prosessien rakentamiseen. Kaksoisolennaisuusanalyysista on ollut merkittävästi hyötyä monille, ja sen toteuttamista kannattaa harkita, vaikkei raportointivelvollisuus vielä koskisi omaa yritystä. Lisäksi esivarmennus – eli harjoitusvarmennus – voi tarjota arvokasta oppia ja auttaa parantamaan tiedon laatua jo ennen varsinaista raportointia.”
”On hyvä myös muistaa, että kyse on tällä hetkellä vain raportointivelvollisuuden lykkäyksestä muutamalla vuodella – ei sen poistumisesta. Siksi tämä siirtymäaika kannattaa käyttää viisaasti harjoitteluun ja valmiuksien kehittämiseen.”
”Ja ennen kaikkea: kestävyys ei ole erillinen raportointiprojekti, vaan sen tulisi näkyä aidosti yhtiön strategiassa ja liiketoiminnassa.”